Lapsuuden jouluista nousee mieleen yksi rakkaimmista esineistä, joka edelleen kuuluu ehdottomasti jouluun, nimittäin enkelikello. 😍
Muistan kun oltiin pieniä ja isä joulun alla kaivoi kellon osat kaapin kätköistä esiin. Ne laskettiin keittiön pöydälle, johon me siskokset kiireen vilkkaa keräännyimme avuksi. Isä kasasi kellon ja me lapset saimme sytyttää jokainen oman kynttilän. Sitten päät yhdessä jäimme odottamaan kuinka enkelit alkoivat pyöriä, yhä vinhemmin ja vinhemmin. Samalla suloinen kellojen kilinä alkoi täyttää kotia. Enkeleiden tanssia olisi voinut seurata vaikka kuinka kauan.
Isä otti äidin kainaloon ja siinä he katselivat meitä lapsia hymy huulillaan. Nuo on niitä kuvia, joita osasi jo lapsena laittaa sydämen sopukoihin säilöön. Lapsuudesta on jäänyt muistoihin monta perinnettä, joita haluaa itsekkin vaalia vuodesta toiseen 😍
Onko sinulla jotakin esinettä/asiaa lapsuudesta,
joka edelleen ehdottomasti kuuluu jouluusi?!
Leppoisia joulunalus päiviä💖
T:Päde
Kiva kun kävit blogissani♥