Näytetään tekstit, joissa on tunniste enkelikello. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste enkelikello. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Enkelikello♥


Lapsuuden jouluista nousee mieleen yksi rakkaimmista esineistä, joka edelleen kuuluu ehdottomasti jouluun, nimittäin enkelikello. 😍
Muistan kun oltiin pieniä ja isä joulun alla kaivoi kellon osat kaapin kätköistä esiin. Ne laskettiin keittiön pöydälle, johon me siskokset kiireen vilkkaa keräännyimme avuksi. Isä kasasi kellon ja me lapset saimme sytyttää jokainen oman kynttilän. Sitten päät yhdessä jäimme odottamaan kuinka enkelit alkoivat pyöriä, yhä vinhemmin ja vinhemmin. Samalla suloinen kellojen kilinä alkoi täyttää kotia. Enkeleiden tanssia olisi voinut seurata vaikka kuinka kauan. 
Isä otti äidin kainaloon ja siinä he katselivat meitä lapsia hymy huulillaan. Nuo on niitä kuvia, joita osasi jo lapsena laittaa sydämen sopukoihin säilöön. Lapsuudesta on jäänyt muistoihin monta perinnettä, joita haluaa itsekkin vaalia vuodesta toiseen 😍 

Onko sinulla jotakin esinettä/asiaa lapsuudesta, 
joka edelleen ehdottomasti kuuluu jouluusi?!

Leppoisia joulunalus päiviä💖

T:Päde




Kiva kun kävit blogissani♥ 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

♥ Kolmas adventti sunnuntai.. sekä lapsuuden joulumuisto ♥



Tänään syttyi jo kolmas adventtikynttilä. Joulu lähestyy ja pikkuhiljaa on virittäydytty joulun tunnelmiin. Joulunalus valmistelut ovatkin mukavia puuhia kun niitä voi ajan kanssa tehdä ja ilman kiirettä😊 Tämän kolmannen kynttilän sanotaan olevan joulurauhan tuoja. Tässä ajattelinkin kertoa teille yhdestä minulle tärkeästä esineestä, joka tuo rauhaisaa joulun tuntua meidän mökkiin tänäkin jouluna♥ 


Minulle rakkaimpia lapsuudesta jääneitä joulumuistoja on enkelikello ja sen hiljainen, kaunis kilinä. Isämme kaivoi kellon osat joka joulu esiin ja laski ne keittiön pöydälle. Siihen me lapset sitten heti riensimme auttamaan kellon kaasaamisessa, nuo kasaus hetket olivat niin mukavia. Se jännityksen tunne kun sai laittaa sen oman kynttilän lopulta paikalleen ja vieläpä isän avustuksella sytyttää. Jotkut muistot voivat olla kovin pieniä mutta niillä on suuri merkitys♥
Muistan sen isän avun,  lämpöisen, turvallisen käden oman käden päällä, kun pientä ihmistä jännitti niin kovasti se tulitikun raapaisu ja kynttilän sytyttäminen. Tämä on sellainen perinne, jonka olemme mieheni kanssa halunneet jatkaa omankin perheen kanssa ja joka joulu onkin meidän mökissä enkelikellon kynttilät sytytetty. Sen hiljaista kilinää kuunnellessa...minun silmieni eteen nousee kuva isäni nauravista silmistä ja hymyilevistä kasvoista. Samalla hulvahtaa sellainen lämmin hyvänolon tunne...vaikka isäni on poissa niin siltikin hän on läsnä ♥


Noita enkeleitä ja niiden tanssia voisikin katsella vaikka kuinka kauan. Sydäntä myös lämmitti muutama päivä sitten saatu viesti, kun esikoinen lähetti omasta kodistaan kuvan. Kuvassa oli enkelikello, jonka kynttilät oli sytytetty "Joulu on tullut tännekkin..♥" saatetekstin kera..
Tämä enkelikellon sytytys on perinne, jonka soisi jatkuvan tosiaan seuraavillekkin sukupolville..

Onko sinulla jotakin sellaista lapsuusmuistoa tai perinnettä, jonka haluat joka joulu kokea?!

Rauhaisaa kolmatta adventti sunnuntaita ja mukavaa joulun odottelua♥




Kiva kun kävit blogissani♥